Vaaria kauhee ikävä :( Siitä on pari vuotta kun se meni. Kevät vaan tuo mieleen sen.. Mä vietin sen ja mummun kanssa jonkun verran aikaa pienenä mut en muista niistä kerroista oikeestaan mitään. Tuntuu pahalta, koska tuntuu etten ehtiny edes halata sitä.. Se oli tosi sydämellinen ihminen. Varsinkin mua kohtaan. Mä olin aina sen silmäterä, koska olin meistä kaikista nuorin ja tyttö. Muistan ku viimesinä vuosina sillä oli aina tapana tökkiä sen kävelykepillä mua. Se aina alko kutittaa mua ja haki sillä multa huomioo. 

Äh, anteeks vaari etten viettäny aikaa sun kanssa enempää. Olin sillon vielä lapsi enkä tajunnu sen tärkeyttä.. Mä tiedän et sä suojelet mua nyt. Sä tuot mulle voimaa. Rakastan sua. 

Vaikka lähdit pois,
oot aina mun sydämessä.
Vaikka kuolisin tähän ikävään,
olisin siitä iloinen,
sillä näkisit sut taas.