oon ihan poikki.. kokeet on kuitenki onneks takana. kohtalaisia numeroita tuli. alotin taas reenaamaan kunnolla ja ostin lisenssin. tänään pelasin ekan pelin tällä kaudella. astmalääkkeillä ja urheilujuomalla (jota käytän migreeniin) sain homman sujumaan erikoisen hyvin. voitto tuli, ja varma paikka finaalinelikossa. hetkisiks muistoiks jäi pelistä nyrjähtänyt nilkka, turvonnut sääri, mustat polvet ja silmä, kuhmu päähän ja verta paidalle.

kaiken lisäks perheen kanssa jatkuvia ongelmia, jotka repii pikkuhiljaa ihan palasiks. mulla ei oo mitään ongelmaa, mut isän mustasukkasuus vie multa ja äidiltä järjen. yks ilta äiti puhu työkaverinsa kanssa puhelimessa, ja isä veti kauheet kilarit. se luulee että niillä on joku salasuhde.. mä aloin sillon karjuun isälle ihan täysillä ettei se voi kohdella ihmisiä noin. mä en todellakaan salli sitä, että mun äitiä loukataan. huusin ihan täysillä asiani selväks ja halusin lähtee mummolle. pyysin äitiäkin mukaan, mut se sano että se vaan tekis asioita pahemmaks. pakkasin mun ja koiran kaikki tavarat mukaan, menin kadulle seisoon ja soitin mummolle. mä en oo ikinä tuntenu niin pahaa henkistä kipua ku sillon. se tulee puheenaiheeks joka vitun päivä ja mä joudun kuunteleen kun isä haukkuu äitiä. tässäkin.. äsken just äiti puhu sen saman työkaverinsa kans puhelimessa samaan aikaan kun isä oli saunassa. sit se tulee sieltä ja alkaa huutaa: 'kiitos saunasta nii, vitun idiootti.' mä katoin sitä pitkää ja kysyin siltä et oliko äiti sanonu ees menevänsä saunaan tänään. sit se alko mulle puolestaan huutaa. ja nyt se ekan kerran lisäs, että sen olis varmaan parempi asua muualla. joo, nykyään mä melkein asun mummolla.

kauhee masennuskausi.. oon nii uupunu enkä jaksais tehä mitää. oon ihan maassa eikä mikään taas näyttäis auttavan, tai ees kiinnostavan. ÄÖÄÖÄÖÄÖÄÖÄ.

huomenna taas korispeli.